Syksy on tullut lähiöön. Kesätuolit olen vienyt varastoon, kukkaset bioroskikseen ja ruohoa en ole enää ajanut. Illat ovat pimentyneet ja naapureita näkee enää harvoin, varsinkin kun lähtee töihin ennen klo 8 ja palaa klo 19 jälkeen.
Yhteisöllisyys ei ole silti kadonnut, koska olen liittynyt asukasyhdistykseen. Ja sehän on kätevä tapa saada jopa päivittäin tietoa lasten valokuvauksesta lasten vaatekesteihin tai viini-illasta naisten pikkujouluihin sekä harrastajateatterin kohtalosta polkupyörävarkaisiin.
Tarina polkupyörävarkaista torstai-yönä klo 2.35 ja perheen isän sankarillisesta juoksusta varkaiden perässä toi hymyn huulille. Vaikka isä ei varkaita tavoittanutkaan, hän löysi metsästä muilta naapureilta jo varastettuja pyöriä. Ja kaikki elivät onnellisena elämänsä loppuun asti…
Ensi kuussa tapahtuu. Ohjelmassa on naisten pikkujoulut. Odotan innolla tapahtumaan, koska kuulin viime vuoden juhlien kestäneen aamuun asti. Marraskuussa taitaa olla myös joulukoristeiden kilpavarustelun kulta-aikaa, jota odotan pelonsekaisin tuntein. Minulla on siis enää kuukausi aikaa hankkia lähiön hienoimmat/puhutuimmat/isoimmat jouluvalot ja -koristeet. Taidan panostaa kokonaiseen porotokkaan terassilla.
