Vaikka etanat napsivat rucolat ja puput vetivät jäävuorisalaatit juurineen, sain kasvatettua 19 perunaa. En tosin tiedä miltä ne maistuivat, koska luovutin potut työkaverilleni.

 
Minusta ei siis tullut viherpeukaloa – ainakaan vielä. Toki minut saatiin mukaan taloyhtiön pihatalkoisiin. Ja varsin ahkera olinkin, tosin keskityin oman tontin reunojen runsaisiin rikkaruohoihin. Talkoiden tarjoilut olivat priimaa, mutta jostain syystä erotuin joukosta. Enkä pelkästään sen vuoksi, että minua teititeltiin – miten olette viihtyneet alueella? Olin myös ainut nainen, joka joi pullon suusta. Onneksi en kuitenkaan ainut, joka joi alkoholia.
 
Nyt olen aloittanut positiivisuus -kampanjan, joten suhtaudun kaikkeen hyväntuulisesti ja uskon kaikista pelkästään hyvää. Myös ruohonleikkureista. Mutta kun pyytää jo kolmatta naapuria (miestä) apuun, positiivisuus on koetuksella. Tosin joku voi ajatella, että tuohan on todella viekas ja positiivinen tapa tutustua uusiin miehiin, mutta kyllä syynä tällä kertaa oli löysä tulppa…vaikka syy kuulostaakin nyt vain idearikkaan sinkun epätoivoiselta yritykseltä.
 
Tänään aloitin kuitenkin aamuni katsomalla terassilla makaavaa miestä – hieraisin silmiä. Onneksi hän nousi ylös ja soitti ovikelloa.