Olen tunnetusti on-off -henkilö. Podenkin nyt huonoa omaatuntoa, kun 7 päivän aamujuoksuputki päättyi eilen yöjuoksuun. Lähdin golfaamaan puolen päivän aikaan ja tulin kotiin terassilta klo 03. Golf on tunnetusti aikaa vievä laji.

 

Tänään kipaisen vain rangellä, jotta pääsen ajoissa kesäretkelle Itä-Uusimaan suuntaan ja illaksi kotiin.

 

Olen huomannut muuten, että pääkaupunkiseudun taksit eivät ole kovin tietoisia uudesta asuinalueestani. Johtuukohan siitä, että äidit ja isät eivät tule niin usein taksilla kotiin aamuyön tunteina. Viime yönäkin kuski oli epätietoinen kotini sijainnista (osoitetta ei ole löytynyt taksien navigaattoreista). Kun hän tajusi paikan, niin innostus oli suuri - hän avautui ja kertoi pikataipaleesta. Kotiin johtava tie on ennen ollut soratie, jossa 50-luvulla syntyneet junnut olivat ajaneet rallia mm. Saab 96:lla. Kuski sai kai jonkin flashbackin kun pääsi taipaleelle, koska kaasujalka muuttui raskaaksi ja kääntyminen tien päässä oikealle ei tuntunut olevan hänen mieleen (käsittääkseni taipale on jatkunut kaartuen vasemmalle).

 

Omakotitalossa asumisen pieniä haasteita ovat eittämättä lomakaudet. Onneksi minulla on erinomainen lomittaja – naapuri Lasse. Olimme sopineet vain kukkien kastelusta ja postilaatikon tyhjennyksestä, mutta nurmikkokin oli ajettu tulin kotiin kesän ensimmäiseltä lomamatkalta. Alkoholi, pihvit ja golfliput eivät taida riittää enää palkkioksi, mitä seuraavaksi J?

 

Pikataipaleelle on lähteneet myös etanat. Minun gardenin salaattimaani ei ehdi tuottaa moitteetonta salaattia, kun etanat ovat jo popsineet jokaiseen lehteen reiän. Nyt etanajahtiin...