Syynä ei ole runsas tupakointi eikä tukkoiset poskiontelot, vaikka massiivinen tauti iskikin keskiviikkona – juuri pakkaamisen loppumetreillä. Ei auttanut muuta kuin levätä ja pyytää isä apuun. Torstaina laitoimme sitten koko asunnon laatikoihin, tosin hieman hitaammalla temmolla kuumeilusta ja isän iästä johtuen.

 

Perjantaiaamulla kaikki oli valmista klo 8 ja muuttomiehet siirsivät tavarani ripeästi autoon ja sieltä pois. Tavaroiden muutto oli ohi jo klo 11, mutta sen jälkeen oli vielä siivottava vanha koti ja sisustettava uusi koti. Ja koska minulla on vahvana ominaisuutena ”nyt tässä ja kaikki heti”, niin yritin saada kaiken valmiiksi päivässä. Siinä kiireessä tuli syötyäkin vasta klo 18 illalla.

 

Siivotessani kaikilla mahdollisilla pesuaineilla vanhaa kotiani, olin ihmeissäni pölyn määrästä. Oliko tuossa syy poskiontelokierteeseen? Jatkoin siivoamista myös uudessa kodissa – mm. grillin putsaus vaati voimaa ja tehokkaita aineita. Lauantaiaamuna herätessäni vaalea kynsilakka oli muuttunut keltaisiksi.

 

Lauantaina heitin isän juna-asemalle ja kävin luovuttamassa vanhan kodin avaimet uudelle omistajalle. Kerroin heille samalla, että Tauno Palo oli bilettänyt ankarasti asunnossa aikaisemmin. Näin kovan faktan kuulin naapurilta muuttotohinassa.

 

Muutto avasi silmäni – minä olen keräilijä. Miten olen saanut kaksioon mahtumaan niin huikean määrän tavaraa, etteivät kengät mahdu omakotitalon eteiseen tai astiat keittiöön? Eikö tämä pitäisi olla neljän hengen koti J? Tämän tajutessani aloitin järjestelmällisen tavaroiden hävittämisen. Lopputulos ei kuitenkaan ole mairitteleva, koska samaan aikaan poikkesin sisustusliikkeeseen ja tulin ulos kahden paperikassin kanssa.

 

Nyt on lopetettava, 2-kerroksisen talon hoitoon menee kaikki vapaa-aikani ja blogikirjoittelulle jää vai nämä sunnuntaiaamun hiljaisen hetket J. Tänään tulee tuhoutumaan runsaasti vaatteita. Pelkkiä sukkia, siis nilkka- ja polvisukkia on matkalaukullinen. Ja nyloneja on sitten se toinen J.